Terveiset Amsterdamista!
Toukokuun 27.-29. päivinä järjestettiin Amsterdamissa kuluvan vuoden ensimmäinen kansainvälinen pickleball-turnaus Euroopassa. Suomesta lähti paikalle taidoistaan ottamaan selvää napakka kuuden pelaajan joukkue. Kaiken kaikkiaan Amsterdamiin oli ilmoittautunut 140 pelaajaa 13 eri maasta, ja otteluita pelattiin yhteensä vakuuttavat 453.
Kisapaikkana toimi Amsterdamin keskustan tuntumassa sijaitseva Sporthal De Pijp, jossa käytössä oli kahdessa vierekkäisessä hallissa kaikkiaan 12 kenttää. Tapahtuma alkoi virallisesti perjantai-iltana, jolloin lajin maailman ehdottomiin huippuihin kuuluvat amerikkalaiset Jennifer Lucore, Gigi LeMaster ja Kyle Yates pitivät osallistujille tekniikkaklinikoita. Niissä keskityttiin nimenomaan verkon lähellä pelaamiseen, "dinkkaamiseen" sekä "3rd shot drop" -lyönteihin. Tarjolla oli myös erotuomariklinikka ja vapaata pelaamista - tapasivathan monet pelaajat parinsa vasta ensimmäistä kertaa paikan päällä.
Lauantai oli varattu naisten ja miesten nelinpeleille. Pelit alkoivat klo 9.00 ja finaalit palkintojenjakoineen olivat ohi n. 18.30. Nelinpelejä pelattiin kolmessa eri tasoluokassa (3.0, 3.5 ja 4.0-5.0). Kunkin tasoryhmän joukkueet oli jaettu alkulohkoihin, jossa kaikki pelasivat kerran toisiaan vastaan. Näiden otteluiden perusteella 2-3 parasta jatkoi ylempään jatkosarjaan ja loput alempaan, joissa jälleen pelattiin kerran jokaista joukkuetta vastaan. Lopulta olivat vuorossa semifinaalit, sekä pronssi- ja loppuottelut kaikissa tasoryhmissä. Sunnuntaina sama toistui sekanelinpeleissä.
Euroopassa kova taso
Nähdyn ja koetun perusteella täytyy todeta , että pickleballin taso on Euroopassa jo tosi kova. Amerikkalaiset ammattilaiset olivat toki omaa luokkaansa voittaen kaikki sarjat omassa "pro"-luokassaan, mutta erittäin taitavia 5.0-luokan pelaajia tuli mm. Espanjasta, Ranskasta ja Englannista. Suomeenkin saatiin ilahduttavasti mitalit, kun Jukka ja Ville Pellosniemi voittivat pronssia miesten nelinpelin toiseksi ylimmässä 4.5-sarjassa.
Suurin oppi taisi meille suomalaisille olla se, että pelkällä agressiivisella ja kovalla lyöntipelillä ei maailmalla kisoissa pärjää. Niin hauskaa kuin palloa onkin lyödä lujaa aina tilaisuuden tullen, Amsterdamissa kaikki etenkin ylimpien tasoryhmien pelit ratkaistiin lyhyillä lyönneillä verkon lähellä (="dinking"). Ja siinä usein kärsivällisempi vei voiton. Jos näitä lyöntejä ei hallitse, on kisoissa turha toivoa menestyvänsä. Toki pitää osata paljon muutakin, eikä vähiten omata turnauskestävyyttä, sillä parhaille tuli parikymmentä ottelua kahteen pitkäksi venyneeseen päivään.
Kaiken kaikkiaan Amsterdamin pickleball-turnaus oli erittäin hyvin järjestetty ja korkeatasoinen tapahtuma. Ehkä kaikkein parasta oli huomata se pickleballille luonteenomainen yhteisöllisyys ja hyväntuulisuus, joka oli läsnä koko ajan, myös kilpailutilanteessa. Pickleball todella vetää puoleensa mukavia ja iloisia ihmisiä. Ehdottomasti vaivan arvoinen reissu, suosittelen!
